Mielestäni loppumattoman mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen aihe! Aihe on moniulotteinen, ja sitä on haastavaa rajata. Kirjoitus voi tuntua pitkältä, mutta muuta en osannut enää karsia pois.
Jos katsoo netistä hakusanalla vuorovaikutus, niin Wikipedia kertoo vuorovaikutuksen olevan kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen. Suomen kielen sana vuorovaikutus kuvaa myös hyvin kahden tai useamman ihmisen välistä vastavuoroista viestintää, dialogia.
Vuorovaikutus vaatii omanlaisiaan taitoja. Kysyminen, vastaaminen, itsensä esitteleminen, kuunteleminen – esimerkiksi näitä ovat vuorovaikutustaidot. Tarvitsemme taitoja jokapäiväisten asioiden hoitamisessa. Koska kyse on taidoista, niitä voi oppia läpi elämän. Vuorovaikutustaidot tulevat esille siinä, miten toimimme niin tutuissa kuin vieraammissakin tilanteissa muiden ihmisten kanssa. Osa ihmisistä viihtyy luonnostaan vuorovaikutustilanteissa. He ottavat toisiin ihmisiin aktiivisesti kontaktia ja ovat puheliaita ja heitä voidaan kutsua seurallisiksi tai sosiaalisiksi. Sosiaalinen temperamentti ei kuitenkaan ole sama asia kuin hyvät vuorovaikutustaidot. Jokaisen on harjoiteltava vuorovaikutustaitoja. Esimerkiksi hyvin ulospäin suuntautuneelle ja sosiaaliselle ihmiselle opettelun tarvetta voi löytyä toisten kuuntelemisesta. Toisaalta ujo ja hiljainen voi omata erinomaiset vuorovaikutus- eli sosiaaliset taidot. Hyville vuorovaikutustaidoille hyvän pohjan antavat jo hyvät käytöstavat.
Kohtaamisesta Wikipedia ei osaa kertoa meille muuta kuin samannimisestä elokuvasta tai taiteesta. Muista tietolähteistä kohtaamisesta löytyy paljon erilaisia artikkeleita, ja kohtaamisen merkitystä mietitäänkin nykyään paljon eri ympäristöissä. Näitä erilaisia kohtaamisen ympäristöjä voivat olla vaikkapa työympäristö, koulu, hoitosuhteet, erilaiset ryhmät, koti tai miksei vaikka uimahallin sauna. Sauna suomalaisena kansanperinteenä onkin paikka, johon liittyy ympäristönä erilaisia ajatuksia. Toisten mielestä saunassa kuuluu olla hiljaa, jotta kaikilla on mahdollisuus nauttia saunan tunnelmasta. Itse tervehdin yleisiin saunoihin mennessä vieraitakin ihmisiä, jos vain katsekontakti muodostuu.
Myös kohtaaminen on taito, jota voimme harjoitella läpi elämän. Tuleeko sinullekin mieleen erityisiä tilanteita, joista tiedät heti, että olet aidosti kohdannut toisen? Tai joku on aidosti kohdannut sinut? Hyvästä kohtaamisesta jää hyvä mieli, kenties jopa innostunut tai ainakin tunne, että joku on ymmärtänyt sinua jollain tavalla. Kohtaaminen on myös hetkeen keskittymistä, toisen kuuntelemista- eikä vain kohteliaisuudesta, kunnes pääsee itse ääneen. Se on kyky kuunnella- kysyä, eläytyä toisen asiaan. Onko kyky kohdata myös kykyä osata hieman asettua toisen asemaan?
Vuorovaikutuksen ja kohtaamisen ympäristöilläkin on merkityksensä. Jos ympäristö on pelkästään laitteilla, eli erilaisilla viesteillä tai etäyhteyksillä, vuorovaikutus on paljon vaikeampaa eikä varsinaista kohtaamista välttämättä muodostu lainkaan. Kirjoituksen muodossa tapahtuva vuorovaikutus jättää pois äänensävyn, ilmeet, kehon viestinnän ja katseen. Silloin voi helposti tulkita väärin toista. Monet käyttävät kirjallisessa viestinnässään paljon erilaisia hymiöitä ja kuviaväärän tulkinnan välttämiseksi.
Virallisten tahojen ja asioiden kanssa ajatellaan vielä helpommin, että asiat tulee ottaa asioina. Tässä peliin puuttuukin vahvasti tuo kohtaamisen taito, kun ajattelen asiaa omasta näkökulmastani. Uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa, voi jännittää. Voi miettiä, voinko luottaa tähän/ näihin ihmisiin?
Tulkitsemme paljon toistemme vuorovaikutusta. Sanotaan, ettei näitä tulkintoja pitäisi tehdä. Mutta se onkin yllättävän haasteellista. Itsestäni tunnistan, että minun tulee tehtyä paljon tulkintoja toisten ihmisten teksteistä, eleistä, kehonkielestä ja kohtaamisesta. Ehkä tämä johtuu, myös pian pohtimastani aiheesta, eli siitä, kun toinen ei osaa puhua. Oma lapseni tarvitsee vahvasti toisten apua ilmaistakseen itseään enemmän ja laajemmin. Hänen kanssaan toimiessa tulee paljon tulkittua ilmeitä, eleitä ja kehonkieltä. Ehkä siksi teen samanlaista tulkintaa myös toisten kanssa toimiessa.
Tunteet voivat vaikuttaa vuorovaikutuksen ja kohtaamisten tilanteissa. Taito on osata sanoittaatuttujen kanssa, jos jostain syystä et ole parhaimmillasi vuorovaikutukseen. Syy voi olla vaikkapa oma väsymys, huolet, kiire tai jännitys. Luottamus on yksi tärkeä tunne, joka voi vaikuttaa paljon vuorovaikutustilanteissa. Meillä omaishoitajilla arjessa voi olla monenlaista kuormitusta, joka antaa omat haasteensa vuorovaikukseen ilman tunteita. Väsyneenä, huolien, surun tai yksinäisyyden keskellä voi olla vaikeaa jättää omat tunteensa pois pelistä. Arki omaishoitajana voi olla todella vaativaa. Joskus voi väsyttää niin, että itku pääsee ja toivottomuus yrittää käydä päälle. Kun yrität saada sellaista tukea, että omaisesi ja sinä itsekin voisit hyvin, ja et tunne itseäsi kuulluksi ja ymmärretyksi, koet että sinua ei kohdata. Näin ei pitäisi päästä käymään, vaan on ammattilaisten ja yhteiskuntamme vastuu kuulla omaishoitajien arki. Toisaalta jokainen meistä on myös itse vastuussa omista sanoistaan ja tavoistaan esittää niitä. Omaishoitajan omia työkaluja tunteiden säätelyyn voivat olla lepo, vertaistuki ja tilanteen salliessa huumori ja siitä saatu nauru ja kepeys. Itse asiat eivät aina ole kovin kepeitä, lepo ei valitettavasti ole aina mahdollista ja valitettavasti joskus jonkinlainen ”taistelutahto” on kuvaavin sana saadakseen tunteen siitä, että oikeudet toteutuisivat.
Kyllä, me kaikki olemme ihmisiä. Kuitenkin ammattilaisten ja asiakkaiden välisissä vuorovaikutustilanteissa tulee muistaa, että ammatillisuus käsittää kyvyn vastaanottaa palautetta vastaamalla siihen ilman tunnetta ja kyvyn asettua tarpeen mukaan asiakkaiden tilanteisiin. Kohdatuksi tulemisen pysäkille päädymme tälläkin raiteella. Toki, juna kulkee myös toiseen suuntaan, eli vaikkapa palautteen antajan on myös hyvä miettiä, kuinka paljon omat tunteet vaikuttavat ja onko asian äärelle mahdollista rauhoittua, niin että oma aloite tukee sujuvaa vuorovaikutuksen liikennettä. Lukuisten tutkimusten mukaan on kuitenkin hyväksi ilmaista itseään, kun siihen tarve on. Tässä tarvitsemme kyvyn kuitenkin huomioida samalla myös muut. Ei ole ainoastaan tärkeää oppia ilmaisemaan vain negatiivisia asioita, vaan muistaa ilmaista myös hyvät asiat.
Entä vuorovaikutus ja kohtaaminen, kun kommunikoinnissa tarvitaan apua eri syitten takia, vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä ja/ tai erityistä osaamista?
Miten sinä sanoisit, jos et voisi puhua? Kommunikointitaidot kehittyvät ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa. Yhteys ympäristöön tapahtuu erilaisten aistien välityksellä, ja jos aisteissa on puutoksia niin silloin tarvitaan erityistä tukea lähiympäristöltä. Ennen kuin lapsi voi alkaa kommunikoida aloitteellisesti ja aktiivisesti, hän tarvitsee runsaasti hyviä vuorovaikutuskokemuksia. Kokemuksia, että on mukavaa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja että toinen ihminen vastaa hänen eleisiinsä ja äännähdyksiinsä. Kuitenkin, vaikka henkilöllä olisi syväkin kehitysvamma tai vaikea liikuntavamma, tiedetään, että kaikkia voidaan tukea vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Vuorovaikutuksesta puhuttaessa voidaan puhua erilaisista vuorovaikutuksen tasoista. Alussa mainittu vaikutussuhde voi olla olemassa myös ilman puhetta.
Kahden tai useamman henkilön vaikutussuhteen voi muodostaa jo pelkästään kuuntelemalla, ja kohtaaminen astuu mukaan, kun aloitteentekijälle tulee tunne, että häntä on kuultu. Kohtaamisesta vielä syvemmän tekee tunne ymmärretyksi tulemisesta. Vuorovaikutusta voidaan tukea tarvittaessa kuvilla, viittomilla, erilaisella tekniikalla ja laitteilla, kosketuksella, liikkeellä tai yksinkertaisesti asettumalla fyysisesti samalle tasolle. Toisaalta voisi sanoa vuorovaikutuksen ja kohtaamisen olevan omalla tavallaan aina keskeneräistä. Näitä taitoja harjoittelemme, ja meillä on mahdollisuus harjoitella koko elinikämme! Eli aikaa on, ja onkohan meistä kukaan ikinä edes valmis? Tärkeintä lienee, että annamme näille asioille ajatuksemme, ja pyrimme parhaamme mukaan luomaan mahdollisuudet hyvälle vuorovaikutukselle.
Kunnioittavan kohtaamisen tunnusmerkkien perusasioita ovat ainakin tervehtiminen, tarvittaessa itsensä esitteleminen ja itse toivoisin että pääsemme vielä takaisin myös kättelykulttuuriin koronan jäljiltä. Vielä pidemmälle mentäessä niitä ovat arvostus, rehellisyys, avoimuus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja yhteiseen hyvään pyrkivä toiminta. Minkälaisiin vuorovaikutustilanteisiin mielestäsi tarvitaan kunnioittavaa kohtaamista? Minun ajatuksissani tätä termiä sopii parhaiten käyttää vuorovaikutustilanteissa, joissa kohtaavat ammattilaiset ja asiakkaat. Paras, omassa arjessamme eniten toistuva esimerkki tästä on paljon käyttämämme taksipalvelut ja kyky kohdata erilaiset asiakkaat. Vaikka lapsellani onkin vaikea liikuntavamma, hän on silti se asiakas, ja ennen kaikkea ensisijaisesti lapsi/ nuori. Mielestäni häntä tulee tervehtiä ja puhutella kuten asiakkaita yleensäkin, ei vain saattajaa. Mielestäni myös poikani ansaitsee kunnioittavia kohtaamisia eri tilanteissa ja ympäristöissä vammastaan huolimatta. Voin hyvällä mielellä kertoa, että näin asia useimmiten onkin! Niin pieni, mutta valtavan tärkeä asia; kuski sanoo pojalleni terve ja heippa! Valitettavasti olemme saaneet myös toisenlaisia kokemuksia, joissa on tullut tunne, että lapseni on joku möykky, jota vain siirrellään objektina paikasta toiseen saatesanoilla ”näitä lapsia on niin kevyt käsitellä”.
Lopuksi vuorovaikutus ja kyky kohdata toisemme erilaisilla kyvyillä, erilaisissa asioissa, erilaisilla tunteilla ja erilaisissa ympäristöissä on valtavan tärkeää. Ehkä hyvän vuorovaikutuksen muodostumiseen tärkeintä on kaikkien tahtotila siihen, kun taas puolestaan hyvään kohtaamiseen liittyy aina kyky ja mahdollisuus pysähtyä asian äärelle, ja taito tuntea sympatiaa tai empatiaa suhteen mukaan. Blogitekstiä kirjoittaessa vuorovaikutus muiden kanssa asioita pohtiessa puuttuu, mutta toivon niiden antavan ajatuksia aiheeseen. Korostan, että blogia kirjoittaessani minä en ole aiheiden asiantuntija enkä ammattilainen, kirjoitan vain omista ajatuksistani kokemuksistani ammentaen, hieman eri tietolähteitä hyväksi käyttäen.Vuorovaikutuksen ja kohtaamisen asioissa helposti lähtisi haarautumaan myös eri aiheisiin syvemmin, kuten tunteisiin, eri tasoille, kommunikaation moninaisuuteen tai vaikkapa erilaisiin yhteisöihin, mutta ne vaatisivat jo omat erilliset tilansa.
Tervehditään toisiamme, kun nähdään, nähdään toisemme, kun tervehditään…. entä jos ei näe? Entä jos sanoja ei ole tai toinen ei kuule? Voithan asettaa kätesi lempeästi toisen olkapäälle ja viestiä tervehdyksesi tueksi kosketuksella….
